| Petun Päiväkirja |
 |
 |
 |
|
21.2.2012 Keken päivä ja Laskiaistiistai. Kaksykskakskaksnollaykskaks. Metka päivämäärä.
Päivät on taas humpsahdellu hirmuista vauhtia, enkä oo ehtiny lepuuttaa sormiani näppäimistöllä lain. No, nyt yritetään. Tosin kirjuutteluun tuo oman haasteensa lukemattomien päivien kanssa kilpaa venähtäneet kynnet.. Aipädi saa elämänsä kyytiä. Eikä tätä operaatiota myöskään hirveesti iisimmäksi tee kainaloon änkeytynyt kissaeläin. Pahoittelenkin siis mahdollisia kirjoitushäröjä em.syihin viitaten.
Viime Thorin päivänä pakkasin itseni ja puolet vaatekaapeistani junaan ja otin suunnakseni Jyväskylän ja tarkemmin sanottuna Lutakon. Ukkosellani kun oli kalenteriin piirusteltuna keikka tuossa legendaarisessa kohteessa. Matkaan oli pakattu TK:n lisäksi myös toinen mörköbändi, 2 Times Terror, joten retkiseurue oli vähintäänkin värikäs. Siis jopa, tai pitäiskö sanoa etenkin ns. Off stage. Tuo mörököllien kimara on karnevaalia itsessään ja mitä pidemmälle yöhön viisarit taittuu, sitä kovempaa tuo sirkus jatsaa.
Keikit pakettiin, rusetti päälle ja yöllä hurauteltiin vielä Kuopioon. Allakasta kun löytyi vielä kahdeksi illaksi lavakekkulointia kalakukkomaassa. Rinsessa Kalliomaa siis valvoi torstain kukon pierasusta perjantain auringonnousuun, joten jonkinlaisia käynnistymisvaikeuksia oli ilmoilla jo perstaina. Ei kuitenkaan sellaisia, joita ei olisi pystynyt sivuuttamaan Hesen aterialla, jonka Herra Rokkitähti kävi asioikseen rakkaimmalleen noutamassa. Maapallukan paras poikkis on se. Etenkin kun muisti kurkkumajoneesin.
Perjantaina iltaa käynnisteltiin kuplilla. Henkassa, joka toimi tuon illan näyttämönä, menikin sen verran monta putelia tuota enkelten pissiä, että diskotanssiks tuo meni. Yhtään ei asiaa auttanut se fakta, että tupa oli loppuunmyyty. Iso muki tuli liipastua ja tanssimuuveja vedettiin pilkkuun saakka. Niin kovasti humpattiinki, että lauantai meni horisontaalitilassa. Lauantaina siis jättäydyin basistin sänkyyn ja lähetin itse soittajan tiluttamaan vielä yhden keikan, tällä kertaa nuorisolle. Mummo jäi suosiolla noista keimeistä sivuun ja hyvä niin. Psyyke kun ei ois kestänyt rypyttömiä ja freshejä pissiksiä, kun oma olo oli keskimäärin kaatopaikkatasolla.
Lepopäivää vietettiinkin sitten tien päällä, kun meidän eriskummallinen perhe matkasi Helsingin kotiin huokasemaan välillä. Huoltoasemalta tarttui matkaan uunipotaatti/muhjuresepti, jolla oli enemmän ku sopivaa hemmotella väsynyttä muusikkoa illan suloisessa hämärässä. Tunnelmavalaistus kohdilleen, kissat kainaloon ja lööv. Sunnuntai maistuikin yllättävän makealta, koska sain nukahtaa oman rokkarin kainaloon. Ei edes maanantain aamunelosen torkutusruljanssi saanu hymyä persiiseen. Niin hyvä oli retki taas.
Lisää kilometrejä, hampurilaisia ja mörköjen iltasatuja. Silloin Rinsessa hymyilee.
Rok.
-Pee
9.2.2012 Nauraa kätkätellen kirjoitan teille pikapäivitystä tän päivän ehdottomasti hauskimmasta tilanteesta. Heti lähetyksen jälkeen miun uusi, lila Aifouni aloitti vaativan värinän ja mamani halusi vaihtaa kuulumisia. Perus liirumlaarumlaadidaan jälkeen päästiin sitten asiaan. Äitee soitti muistuttaakseen, että; "Karkauspäivä lähestyy.. Siis mikäli se Hane ei VIELÄKÄÄN tajua kosia." Tsiisuskraist, sanon minä. Olen joutunut virallisesti tähän astisen elämäni oudoimpaan välikäteen. Perustelut oli kuitenkin mietitty ihan loppuun asti, kenties jopa niillä kuuluisilla ranskalaisilla viivoilla laitettu paperille. Kesäksi kun on jo suunniteltu muutenkin isoa sukumöteä, niin nämä kaksi asiaa olis järkevää yhdistää. Justjoo. Ihana mama, ai lav juu! Ja samalla tärkeä viesti rakkaalle rokkitähdelle Kuopioon. Sormuskaupoille, Hane, määrätietoisin askelin. Lööv! -Pedro
2.2.2012 Kaksosten päivä. Tuplaten siis onnitteluja kaikille parillisille. Myös tisseille, koska Periksen kanssa juuri lähetyksessä virallisesti päätettiin, että tällä päivämäärällä juhlittakoon myös ko. kaksosia. Aikaa on humpsahtanut taas tovi siitä, kun viimeksi napsuttelin kuulumisiani, joten nyt show:n jälkeisessä hypessä ajattelin tarttua näppikseen ja niksautella muutamia sanoja elämästäni teille. Osittain siitäkin syystä, että kuvittelin mun Päikyn kiinnostavan ehkä yltiöpositiivisesti laskeskeltuna noin neljää ihmistä. Mun äitiä, poikaystävää, toista siskoa ja yhtä Penaa, mutta suureksi tyydytyksekseni kuulin, että teitä uteliaita on siellä valtava määrä. Tuhansia. Wow. Aamupala-arki maistuu (aamu aamulta) makiammalta ja hirmuisen nöyräksi vetää teidän ihanat palautteet ja puhelut. Oon onnellinen puudeli, kun saan tehdä ohjelmaa just teille. Kun on tottunut studion ja ohjelmansa jakamaan Valtakunnan virallisen "Satu(namu)sedän" kanssa, niin yksinäiseksihän sitä toisinaan itsensä kokee. Ja voimakkaasti vinoon kasvaneeksi, etenkin kun kikittää omille ultimaattisen paskoille jutuilleen "keskenään", itsensä ja mielikuvituskamujensa kanssa. Totuttelemista on ollut ja käynnistymisvaikeuksiakin, mutta teidän kannustavat puhelut ja postit lämmittelee studion lämpötilaa suuresti. Mun unelmissa onkin, just nyt tällä hetkellä, toive siitä, että me saatais siun kanssa yhdessä vietyä Aamuja vielä huomattavasti tuntuvammin interaktiiviseen suuntaan. Studion linjoilla roikun mielelläni ja kuuntelen sun sattumuksia, riemun kiljauksia, vahinkoja, surkuja, paskoja vitsejä ja saa miulle vaikka laulaakin, jos siltä rupee pakottavasti tuntumaan. Feelisdiagrammi on viimeisten viikkojen aikana pompsahdellut ääripäästä toiseen ja kaiken oon sun kanssa Aamuissa jakanut. No, ainakin niin rehellisesti, kun oon onnen- ja surunkyyneleiltäni pystynyt. Voimakkaasta voittamattomuuden tunteesta RadioGaalan jälkeen vaihdettiinkin sitten viime viikolla sielua vihlovaan suruun, kun Ihana ihminen, Jalavan Pekka otettiin meiltä pois. Vielä vuoden vaihteessa istuttiin skumppapullojen ja jekkulasien äärellä iltaa Majavassa ja nautiskeltiin, ihan kovaan ääneen, elämän tarjoilemasta onnellisuudesta, joka tuntui olevan sinä iltana meidän porukan yhteinen tunnelataus. Eeva Kilven sanoin; "Voi hyvin, edeltämennyt. Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.". Näin siis tänään. Tisseistä kyyneliin. Se on elämää se. Rakkautta. Ja paljon. -Petu
24.1.2012 Jättemyckekiva oli show tänään, kiitosta ja kumarrusta vaan teille sekä pikkuriikkinen niiaus. Näin RadioGaalan ja saigonin jälkeen on harvinaisen tyydyttävää olla äänessä taas, vaikkakin lievällä viskibassosoundilla mennään edelleen. RadioGaalasta muutama piskuinen sana. Heti kärkeen kuitenkin yksi iso.. Nimittäin äärisuurijättimäinen KIITOOS! Pokattiin "edellisen elämäni", eli Aamulypsyn navettapoppoon kanssa "Vuoden Radio-ohjelma"-pysti, joka lämmitti vieläkin enemmän just sen takia, että te olitte äänestäneet meidät voittoon. Vieläkin sydämessä läikkyy, kun mietin tota hetkeä. Muistan sen takuulla voo evö ja vaalin tuota muistoa siihen hetkeen saakka, kun on aika toivotella pullukan, mutta onnellisen Petu-mummon haudalla ; "Kevyitä multia ja viimeisen kerran...Pala rauhaa". RadioGaalan prinsessoituminen siis todella kannatti. Näytin rinsessalta, kiitos Katri Niskasen suunnitteleman upean asun ja Olet Ihanan- tyttöjen meikin ja kampauksen. Hirmu hemmottelut oli tuolla Olet Ihanassa silloin gaalapäivänä. Skumppakin poksautettiin ihan miun metamorfoosin kunniaks. Ihana paikka tuo Olet Ihana. Olin ihana. Heha. Kiitospuhe Musiikkitalon lauteilla meni allekirjoittaneelta totaalisen ohi, johtuen äärimmäisen voimakkaasta paskahalvaustilasta. Tutisin niin, että gaalan juontanut Saarisen Jaana, äityi tsemppaamaan sanattomasti. Kuten telkkarilähetyksestäkin saattoi bongata, hän nappas mua varsin äidillisesti kädestä kiinni. Kiitos siitä. Ja mitä kiitoksiin tulee, sen tärkeimmän muistin kyllä. Kiitin Jaajoa kaikesta. Ilman tuota kaislatukkaa kun minusta ei olis ikinä tullut näin rohkeaa Petua, joka on ainakin omasta mielestään lähes kuolematon. Kiitos Jarski, oot mun guru ja rakastan sinua. Haluan kiittää myös mun perhettä. Kiitos Mama, Papa ja sissit korvaamattomasta ja vankkumattomasta tuesta. Ja heti perään kiitän Juha Perälää ja Metroradioita, eli koko työporukkaa täällä sekä pomoani Juhaa, joka antoi meidän temmeltää villinä koko Aamulypsyn historian ajan. Tässä kohtaa kiitän häntä myöskin Metro FM:n aamusta ja uudesta ohjelmastani, jossa temmellys on saanut jatkua. Extrakiitokset lähtee Kuopioon, minun Hannulle ja Aamulypsyn poikaystävä-osaston ainoalle jäsenelle. Kyseinen punatukkainen hippi lensi sinivalkoisin siivin luokseni Rööperiin, kun sairastuin villin gaalailun jälkeen. Kiitos Hane, kun paijasit, hoivasit ja valmistit rakkaussoppaa. Ja kiitos kun oot sietänyt mun kiukkuperseilyä Aamulypsy-eroprosessin aikana. Sie oot paras poikkis ikinä. Siinäpä sanani tähän hetkeen. Huomenna taas keitellään yhteiset aamusufeet ja takuulla joku mystinen puurokin. Muss! -Pedro
16.1.2012 Maanantaita! Olipahan kiva aamu vieläkin ihanamman viikonlopun perään. Kuten tänään lähetyksessä kertoilinkin, olin rakkaimpani luona hemmottelainassa Kuopiossa ja vaikkakin VR oli tapansa mukaansa pettämättömästi molempiin suuntiin myöhässä, niin olo on levännyt, lähes pilolle hemmoteltu ja onnellinen. Hemmottelutoimiin kuului männä viikonloppuna mm. rakkausnakkisoppaa, privatesaunomista kera diskoilun, rakkausjauhelihasoppaa, muutamia kylmiä oluita, croissant-aamiainen, vadelmalimpparia, juustohampurilainen, Riverdanceshow ala minun Hane ja tutustuminen Kuopion VIP-kulttuuriin. Tuo viimeinen noista olikin tarina erikseen. Tyydyn toteamaan, että täällä isolla kirkolla voisivat ottaa mallia Allusta, joka tarjoilee todellista prinsessakohtelua Kuopion ainoalla VIP-arealla baarissa nimeltä Passion. Tommonen muusta bailaajasta eristetty alue toimi muutenkin olosuhteisiin nähden loistavasti, allekirjoittanut kun tunsi itsensä mummoksi Glittertuubitoppi-Irmojen joukossa. Se ei aina riitä, että on henkisesti nuori. Nyt oli just se kerta. Kuten aamulla teille kerroinkin, myöskin parisuhdeosiossa otettiin valtava askel eteenpäin; Hane: "Nyt kun ollaan seurusteltu puoli vuotta, niin voitaisko me viedä meidän suhde seuraavalle tasolle?" Minä: "Oi! Ihanan romanttista, tottakai!" Ja tämän lyhyen dialogin seurauksena olin ikäänkuin huomaamattani lupautunut pierasemaan ääneen. Se kun oli mieheni toivomus. Aamu oli huippu, vaikka Peräsmies olikin vahvuudesta poissa (kuumemittari pyllyssä) ja peiton alla potemassa. Oikeastaan osittain juuri siitäkin syystä...Pääsin nimittäin rakentelemaan viime viikon Sähköshokeista koosteen jokaisesta Perämiehen saamasta sähköiskusta ja kyllähän tuo tuntu putoovan teillekin. Itse nautin suunnattomasti ja kikattelin lopputulokselle ääneen. Tähän kohtaan ehdottoman tärkeät terveiset Juhalle; Anteeks ja tuu huomenna töihin, pliiiis! Tää päivä jatkuu valtaisalla sutinalla, koska valmistautuminen huomiseen RadioGaalaan on vielä pahasti kesken. Tässä kun pitäis muuntautua prinsessaksi aikas tiukalla aikatululla. Tänään siis vuorossa kaikki kepulikonstit, yrtit ja lotionit ja huomenna sit shown jälkeen suoraan mun hovikaunistajien, Jessican ja Suviannin käsittelyyn "Olet Ihanaan". Siellä musta tulee salonkikelpoinen, näin on luvattu ja siihen uskon. Isoin osanen "prinsessoitumista" tulee kuitenkin Katri Niskasen studiolta. Katri on suunnitellut mulle Rock/Punk/Inkkariprinsessa-Lakumekon kyseisiin pirskeisiin ja täytyy myöntää, että se on mun mielestä koko universumin upein kokonaisuus ikinä! Jättimäinen rutistus Katrille, jonka ansiosta tämmösestä sivukaljustakin saadaan miltein kuninkaallinen! (Lisäsin Metro FM:n faceen kuvan viimeisestä sovituksesta.. Käy kurkkaa!) Eipä kai tällä erää sen ihmeempiä...Kiitsa kaikesta tähän mennessä ja kirjoitelkaas vapaasti; Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Mie liukenen nyt kynsihuoltoon, kun tää tsetsenialainen manikyyri ei kuulemma ihan kelpaa. Moiccu! -Petu
13.1.2012 Junassa, jossain Mikkelin kieppeillä, matkalla kalakukkolandiaan, elikkäs Kuopioon. Miulla ja junilla on huono kemia. Jos haluat päästä junaillen perille aikataulullisesti tyydyttävästi, niin suosittelen ettet valitse tsukutsukua, jossa Kalliomaan kottarainen matkustaa. Nää mun valkkaamat vehkeet on aina myöhässä, poikkeuksetta. Kaikki alkoi taas kutkuttavan lupaavasti, kun dimangisen töiviikon jälkeen huomasin, ettei lentoliikenne huoli Petua enää kyytiin, joten oli pakko nöyrtyä ja valita raiteet. Tällä kärsivällisyydellä... Ei hyvä yhtälö (missään olosuhteissa) istua junassa miltein viittä tuntia. Kun sitten kuitenkin löydyin oikeaan junaan ja vaunuun ja melkein oikealle paikallekin, niin ihan Kouvostoliittoon asti tämä huikea yhteisymmärrys minun ja tämän IC:n kanssa kesti. Siellä pojotettiinkin mukavat 46 minuttia ja nyt ollaan tultu Mikkeliin saakka ns. hiipimällä. Opin ainakin tällä reissulla sen, että junakin pystyy liikkumaan köpöttelyvauhtia. Se siitä avautumisesta. Miun ei todellakaan pitäny kirjuutella näin kiehtovaa iltasatua junamatkastani Kuopivoon, mutta minut on ohjelmoitu sillä tavalla hauskasti, että joko laulaminen tai kirjoittaminen laskee tehokkaasti verenpaineen ja hyväilee hermoja. Harkitsin tovin tuota laulamista, mutta pelkäsin, että konduktööri saa siitä syyn heittää minut pois junastaan. Konduktööri nimittäin pelkää minua. Hän saattoi rikkoa välttelemisen maailmanennätyksen tuossa Kouvola-Mäntyharju välillä ja riensi luokseni ritarin lailla Mikkelissä.. Siis henkilökohtaisesti kertomaan, että pääsemme tällä junalla perille asti, eikä bussikuljetuksiin tarvitse turvautua. Hauska setämies, Petu tykkää. Se mistä miun piti kirjoittaa, oli jotain aivan muuta. Halusin nääs kiittää ja kumartaa oikein syvään. Eka viikko uutta aamua on paketissa ja feelis kakstoista ja puol. En olis jouluna vielä uskonut, että moodi voi olla näinkin loistokas.. Aamulypsyn jättäminen ja Jaajon hyvästeleminen kun tuntui alkuunsa ihan brutaalilta avioerolta ja rehellisesti sanottuna ajattelin jopa tovin, etten enää haluu tehdä radioo ollenkaan, kun en saa tehdä sitä Jaajon kanssa. Onneks kuitenkin hukutin itseni ekaks pikkumukiin ja tokaks töihin. Nyt käyrät on taas nousussa ja helpottaahan tota ns.koti ikävää puuseppien puuseppä, Perälän Juhnuuttaja, joka on mukana mun aamuissa aina ysin jälkeen. Thank God and Peräsmies. Tiivistetysti; Iso kiitos. Kiitos ihan jokaisesta puhelusta, pikaviestistä, sähköpostista ja kirjeestä. Oon niistä vilpittömän kiitollinen. Jättiläiskiitos vielä erikseen ihmiselle, joka odottaa mua Kuopiossa. Se ihminen tuuppas mua eteenpäin, kun sitä tarvitsin ja suurilta osin sen ihmisen takia mä oon löytänyt riemun radion tekemiseen taas uudelleen. You rock ja ILY. -Petukkanne
11.1.2012 Laadidaadidaa! Aamu numero kolome on nyt paketoitu ja kultakalan aivot vatkaa tuhannen ylikerroksilla. Äärihauskaa on ollu, vaikkakin lomailun jälkeen noi aamuherätykset kukon pierasun aikaan tuntuu aika infernaalisilta.. Kai siihen tottuu taas...Ehkä, kenties? Hirmuisen ihanaa ois kuulla SUN mielipiteitä uudesta aamusta, ruoskinnasta - ruusuihin, joten oo timanttinen ja käy naputtelemassa mulle kirjeesi osoitteeseen Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Ja soittele! Siulle on linja auki Rööperin studiossa joka arkiaamu kutosesta kymppiin! nollayksnolla-kasinollanolla-yksnollaneljä! 010 800 104. Lööv & Piis! -Petu
9.1.2012 Täällä sitä nyt studiossa tutistaan ja naatiskellaan ekan yhteisen aamun Kun hommat lähtee käyntiin ja tästä pahimmasta kokovartalokrampista selvitään, niin Mullekin saa kirjuutella, tottakai. Tehdään Metro FM:n aamusta yhdessä "Se absoluuttisen Suukmuisk & Rock! -Petu
|
| Viimeksi päivitetty 21.02.2012 14:16 |
